Soundclickissä  tapahtuu näköjään isoja muutoksia tällä hetkellä. Sinne on tullut paljon uusia toimintoja, mm. verkkokauppa, jossa bändit voivat myydä musiikkiaan elektronisessa muodossa. Soundclick seuraa aikaansa, sillä musiikin digitaalinen jakelu kasvaa räjähdysmäisesti. Sivusto näyttää kaupallistuneen nopeasti, kurssin aikana:  MP3-kaupan lisäksi  on  tullut lisää promootiopalveluja, kuten erilaiset bannerimainokset näkyviin esimerkiksi soundclickin etusivulle hintaan 100$/vrk.

Foorumeita seurattuani huomasin kuitenkin, että artistit eivät ole biisejään pahemmin saaneet myytyä. Palvelu onkin ehkä enemmän artistien kohtaamispaikka, jossa halutaan saada omaa musiikkia kuultavaksi, eikä etsitä uutta kuunneltavaa. Itsekään en suuremmin pidä ajatuksesta, että palvelu muuttuisi kauppapaikaksi, sillä se tuskin ainakaan lisäisi yhteisöllisyyttä.

Melko pitkälle on edetty 80-luvun tape tradingistä, jolloin ihmiset eri toten metallin ja punkin harrastajat lähettelivät toisilleen demojaan ja pikkubändien julkaisuja. Nimensä mukaisesti rahaa ei paljoa toiminnassa liikkunut vaan sovittiin, että toinen lähettää jonkun kasetin ja toinen vastavuoroisesti lähettää takaisin jonkun toisen kasetin, jolloin molemmat saavat käsiinsä jotakin uutta ja harvinaista musiikkia. Parhaimmillaan toiminta auttoi levytyssopimuksen saannissa; muun muassa Metallican ”No Life Till Leather” oli aikansa suosituimpia demoja, joka levisi kasetille kopioituna ja vaihdettuna ympäri maailman. Onpa suomalaisista bändeistä Rattuksella  kannatusta edelleenkin Brasiliassa ja  ”grind-jazz” –duo Cause For Effectillä on levytyssopimus Brasilialaisen levy-yhtiön kanssa.

Internetin myötä omien tuotosten jakelu mullistui täysin ja nykyään Soundclickin kaltaiset palvelut ovat pullollaan musiikkiaan jakavia ihmisiä. On vaikea kuvitella muita keinoja, joilla ihmiset saisivat musiikkiaan näin laajan yleisön kuultavaksi. Kuka tahansa internetin käyttäjä voi kuunnella kappaleita, joten potentiaalista yleisöä on 930 miljoonaa ihmistä. Tientenkin on äärimmäisen vaikeaa löytää tällaisesta massasta oikeasti kuuntelemisen arvoista tavaraa, mutta tärkeintä onkin, että musiikki on tarvittaessa saatavilla. Kavereita voi pyytää kuuntelemaan kappaleita ja keskustelupalstoilla voi mainostaa omaa musiikkiaan.

Soundclickissä on yhteisöllisyyttä edistäviä toimintoja joka lähtöön. Voidaan aloittaa vaikkapa chatista, mikä reaaliaikaisena keskustelukanavana on lähinnä IRL-kanssakäymistä. Chattiin en ole vielä tutustunut, sillä se lienee vakituisemman porukan käytössä.

 

Keskustelupalstat taitavat olla yleisin tapa vaihtaa ajatuksia. Niitä löytyy kymmenistä aiheista, mutta tietääkseni uusia ei voi luoda, paitsi ehkä moderaattorina. Ihmisiä aktivoidaan erilaisilla kilpailuilla ym. Aktiivisella - ja oletettavasti myönteisellä – toiminnalla voi päästä moderaattoriksi valvomaan keskustelua. Oman identiteetin muodostamista auttaa lisäksi palvelun luoma kotisivu, jonne voi laittaa yhteystietojaan, kuvia, tietenkin musiikkia sekä kertoa projektistaan.

 

Lähteet:

Virtual communities, design metaphors, and systems to support community groups -

Sanderson, D., ACM SIGGROUP Bulletin, Volume 18 ,  Issue 1  (April 1997),

Pages: 44 - 46  

Tulipa tuossa pari tuntia sitten kahlattua melkoinen kasa aineistoa. Sai siitä ainakin jonkinlaista kuvaa verkkoyhteisöjen rakenteesta ja yhteisöissä toimivien motiiveista, vaikkakaan englanninkielinen tieteellinen aineisto ei ihan samalla tavalla uppoakaan kuin suomeksi kirjoitettu.

Verkkoyhteisössä on yleensä suunnilleen kolme hierarkiatasoa eli ylläpitäjät/moderaattorit, jotka valvovat keskusteluja lisäilevät sivuille tai peliin uusia asioita, vakituiset/aktiiviset jäsenet, jotka osallistuvat aktiivisesti keskusteluun ja aloittavat keskusteluja ja tuntevat hyvin yhteisön sisäiset käytännöt sekä satunnaiset ja uudet jäsenet, jotka enemmänkin seuraavat keskusteluja tai osallistuvat toimintaan harvemmin eivätkä ylipäätänsä ole kovin läheisesti sidoksissa yhteisöön.

Seuraamassani yhteisössä on todennäköisesti melko lailla sama systeemi. Keskusteluja valvovat moderaattorit. Forumeilla on keskusteluja joidenkin käyttäjien toimesta, mutta suurin osa käyttäjistä on vain ladannut omia kappaleitaan jakoon, eikä sen kummemmin osallistu yhteisön toimintaan. Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, mutta tiedän lisää kunhan tutustun vielä tarkemmin asiaan. Yhteisössä on kuitenkin myös kaupallisempi puoli, kuten erilaiset mainokset ja vip-jäsenyydet sun muut. Niistä vastaavista henkilöistä ei ole vielä tietoa. Moderaattoriksi voi päästä kuka tahansa, kunhan on aktiivisesti osallistunut keskusteluun, mutta ylläpito/koodaus/myynti-hommat eivät varmaan ihan joka käyttäjän ulottuvilla ole.

Noista motiiveista voisin sitten kirjoittaa ensi kerralla, nyt näköjään unohtui.

Olipa hankala miettiä, että mitäs yhteisöä seuraisi, kun en kovin aktiivisesti ole mihinkään verkkoyhteisöön kuulunut, mitä nyt joskus yläasteella mudannut. Jotenkin musiikin harrastajana mietin, että musiikkiin liittyvää yhteisöä seurailisin. Mielessä kävi niin http://www.imperiumi.net kuin myös http://www.chambersmagazine.com. Niissä on elektronisten  laitteiden avulla toteutettua kaksisuuntaista viestintää ihmisten välillä. Käyttäjät voivat osallistua keskustelupalstoille,  kommentoida levyarvosteluja jne...Molemmissa järjestäytymisen syy yhteisöksi on kiinnostus raskaamman puoleiseen musiikkiin. Imperiumissa on 5000 rekisteröitynyttä käyttäjää, jotka ovat kirjoittaneet yhteensä 11 000 viestiä, kun Chambers Magazinessa vain 879 käyttäjää on saanut kirjoitettua yli 40 000 viestiä. Imperiumista saa vaikutelman, ettei se ole kovin tiivis yhteisö juuri käyttäjien ja viestien suhteen perusteella. Toisaalta siellä on varmasti tietty pitkään mukana ollut ydinjoukko. Keskustelut ovat kiivaita ja sanan säilä heiluu ja verbaalinen ruoska iskee armotta. Imperiumin käyttäjät sanovat suoraan mitä ajattelevat. Chambers magazine on todennäköisesti tiiviimpi yhteisö, koska paljon pienempi määrä käyttäjiä on kirjoittanut hirmuisen määrän tekstiä.

Keskusteluja seurattuani päätin kuitenkin ettei kumpaakaan kovin kauaa jaksa seurata, eikä huvita keskusteluun osallistua.

 

Mutta jostakin mieleeni pälkähti yhteisö, jossa olin kerran aikaisemmin käynyt ja, joka varmasti verkkoyhteisön tunnuspiirteet täytti ja johon halusin liittyä. Se yhteisö ja sivu oli www.soundclick.com. Eli kyseessä on kolossaalinen miljoonan käyttäjän musiikkiyhteisö, jonne käyttäjät lataavat omia musiikkikappaleitaan koko maailman kuultavaksi. Sivut on lajiteltu musiikkityylien mukaan ja tyylejä löytyy death metallista flamencoon, joten jokaiselle löytyy jotain kuunneltavaa. Lisäksi on keskustelupalstat,  kauppa, jossa bändit myyvät levyjään sekä mahdollisuus kuunnella sivuilta löytyvää musiikkia genreittäin jaoteltuina web-radiokanavina. Käytän verkkoyhteisön  tunnusmerkkien  määrittämiseen jälleen samoja vanhoja lähteitä eli Helsingin tietojenkäsittely-yhdistyksen lehteä sekä Optimasta löytyvää "Netsurfers don't ride alone..." -artikkelia. Soundclickissa yhteisön jäsen saa siis kuunnella muiden kappaleita ilmaiseksi (mikä jo monille riittää intressiksi, muttei sinällään lisää yhteisöllisyyttä, jollei kappaleita kommentoida tekijälle tai osallistuta keskusteluihin) ja ladata omia kappaleitaan muiden kuultavaksi sekä osallistua keskusteluihin, joissa saa vaikka vinkkejä äänityksiin tai sävellykseen. Käyttäytymiskoodeista, tavoista, uskomuksiksta en vielä ole varma, mutta luulisin, että ne riippuvat genreistä, joihin keskustelu liittyy. Siis räppäreiden keskustelut keskenään ovat varmasti aika erilaisia countryn soittajiin verrattuna. Ehkäpä on parempi keskittyä johonkin tiettyyn osayhteisöön tai vertailla parin mahdollisimman musiikkityylin yhteisöä keskenään, mutta siihen palaan myöhemmin

Lähteet:
http://www.hetky.fi/hetky0401.pdf
”Netsurfers don’t ride alone…”, Wellman, Gulia, 1997

No nyt on sitten verkkokulttuuri-blogi avattu. Eipä ole ennen tullut blogia pidettyä, mutta vuodatus.netin valmiiseen pohjaan ei kauaa menny tietoja täyttäessä ja sitten olikin jo blogi verkossa. Tuohon ulkoasuun kyllä pitäisi jotakin omaa ilmettä saada, mutta sen aika on sitten myöhemmin, kuhan jaksaa. Tehdään eka kuitenkin ne tehtävät...